Search

Miten minusta tuli taitelija

Hei kaikki!


Tähän väliin ajattelin kertoa Teille hieman matkastani alkoholimustetaiteilijaksi.

Olen lapsesta asti ollut "taiteellinen" , pienestä pitäen olen piirtänyt aina kun siihen on ollut mahdollisuus ja ollut kiinnostunut visuaalisesti ympäristöstäni.

Nuorena maalaus ja piirtäminen oli mukana myös vahvana itseilmaisun muotona, mutta aikuisiällä kaikki taiteeseen liittyvä jäi sitten taustalle pitkäksi aikaa.


Muutamia vuosia sitten syntyi jostain taas palo luoda konkreettisesti jotain ja aloitin tuolloin akryylimaalauksen parissa. Akryylimaalaukseni saivatkin yllättäen lahipiirissä paljon huomiota, ja huomasinkin maalaavani myös sivutyönä.


Netissä vastaan tuli tuolloin myös alkoholimustetaidetta, ulkomaisten taiteilijoiden tekemänä. Laji oli suomessa tuolloin vielä vieras, ja tarvikkeitakin piti tilata yksinomaan ulkomailta.


Tutustuin taidemuotoon juurta jaksain, ja jo ennen ensimmäistäkään kokeilua minulla oli jo suhteellisen selkeä käsitys siitä, millaista alkoholimustetaidetta haluaisin tavoitella, ja mitä maneereja haluaisin välttää. Halusin, että oma tyylini poikkeaisi valtavirrasta, että minun työni olisivat tunnistettavissa muotokielen ja värimaailman suhteen.


Selkeän suunnitelman jälkeen tilasin ensimmäisen erän tarkoin harkittuja varusteita ja jo ensimmäisen mustepsaran työstön jälkeen olin myyty.




Alkoholimusteiden työstössä asiat tapahtuvat tietyllä tavalla nopeasti ja musteen hallinta vaatii täydellistä keskittymistä teokseen. Värien sulautumat yhteen ovat uskomattoman kiehtovaa seurattavaa! Kaikki erilaiset efektit, joita saadaan esiin alkoholiseoksen kuivuessa ovat loputtoman palkitseva tutkimusmatka ja joka työ yllättää tekijänsä useaan otteeseen!


Itselleni oli tärkeää, että teoksissa on kuitenkin mahdollisimman vähän sattumaa - ja mahdollisimman paljon omaa kädenjälkeä ja panostusta, jotta pääsisin tavoittelemaani tunnistettavaan tyyliin. Siksi muokkaan paljon myös sommittelua ja pidän mukana tiettyjä itselleni ominaisia teknisiä yksityiskohtia.


Niin kaunis, kuin muste itesessään jo kuivuessaan olisikin, haluan, että teos on harkittu, työstetty ja viimeistelty.



Tämä toki tarkoitti satojen tuntien teknistä harjoittelua, materiaalien ja niiden ominaisuuksien tutkimista, muistiinpanoja, virheitä ja onnistumisia.


Tässäkään lajissa ei voi koskaan olla valmis, mutta hyvällä panostuksella ja opiskelulla voi luoda pohjan, joka antaa tilaa luovuudelle, kun itse tekniikka on vahva.


Meillä Suomessa on opetettu olemaan vaatimaton, ja itsensä kehuminen on vierasta, mutta alkoholimusteissa voin sanoa olevani maailman vahvimpia taiteilijoita. Tämän tiedostaminen on tuonut toki suunnattomasti varmuutta ja rentoutta itse luomisprosessiin, maalaus on hauskaa ja vapauttavaa. Olen kiitollinen siitä, että löysin itseilmaisun muodon, jolla voin tällä hetkellä myös työllistää itseni.



Suurin osa verkkokaupan töistä myydään edelleen kansainvälisesti, suurimpana ostajakuntana yhdysvallat, Australia ja Kanada.

Viime aikoina kotimainen kysyntä on kuitenkin kasvanut voimakkaasti, ja ilokseni yhä useampi taideteokseni koristaa myös suomalaisia koteja!


Tämä taidemuoto on monille vielä uusi, ja myyntitapahtumissa sekä omassa pikku myymälässäni kun pääsee esittelemään töitä ihmisille ja asiakkaat näkevät livenä musteen herkät sävyt, kauniit kultaukset ja kaikki lumoavat yksityiskohdat, ovat katsojat lumoutuneita. Se herättää aina yhtä paljon ihmetystä, että nämä teokset luodaan käyttäen työkaluna hiustenkuivainta :D


Tällä hetkellä arki ja aika jakautuu minulla taiteen tekemisen ja omistamani liikuntakeskuksen pyörittämisen välillä. Korona-aikana kun kuntosali on kokenut lukuisia pakkosulkuja, on taide ollut kirjaimellisesti pelastaja - niin henkisesti, kuin taloudellisesti.

Teen paljon myös opetustyötä taiteen parissa, niin verkkokurssien muodossa, kuin järjestämällä alkoholimuste workshoppeja.


Itse koen, että on rikkaus saada olla yrittäjä monella alalla, miellän itseni taiteilijaksi, mutta myös rakkaus ihmisten liikuttamiseen on vahva.

Taide ja luominen on kuitenkin kuin happi - se pitää minut liikkeessä ja elossa, samaan aikaan kiinnittää minut todellisuuteen ja antaa hengähdystauon siitä.

Töissäni sanotaan aina näkyvän herkkyys, ehkä siksi, että paperilla on loppujen lopuksi suodattamaton minä, se tunne ja energia mitä koen maalatessa valuu musteen liikkeiden mukana teokseen.

51 views0 comments

Recent Posts

See All